AMIRAALI                                     

               Kalevi Ojasen galleria II 



    http://www.kaleviojanen.fi

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII

    Paina tästä







    Nuoruudessa muutto Kurusta Tampereelle

    Käytiin 19.7.1967 klo 19-24 Juhtimäen Soljasissa lohiongella saamatta kuitenkaan mitään. Päivämaksu 6 mk. Autolla mennessä tuli radiosta sen aikainen musiikkilista ja kas kummaa silloin voitti Aikamiehet -Iltatuulen viesti............varmaan voitti peräkkäin ainakin sata kertaa, ainakin tuntui siltä. Nykyisin Soljasiin ei enää viedä jalokalaa ongittavaksi, eikä Iltatuulen viestikään soi 10 kertaa päivässä.

    21.7.1968 Kalevi vei ''Watilla'' eli Taipaleen Olavin taksilla rapuja Tampereen Tammeriin. Kuitissa lukee papuja...? Watti sanoi Kaleville tullessa, että kannattaa käyttää viemiseen muuta kuin taksia , että jää jotain itsellekin. Ja näinhän se oli, ei sitä niillä ravuilla rahaa tehnyt, mutta oli pirun hauskoja rapuiltoja. Väliajat istuttiin naukkailemassa ja rapukekkerit pidettiin joskus Tienarin vanhassa talossa ja syötitkin saatiin Tienarilta...kanoja ja järvestä särkiä. Kalevi muistaa kerran, kun saksalaisia oli mukana ja istuttiin alaladossa, joka sijaitsee Suhangon lähellä. Pojat poltti piippua ja sanottiin, että poltetaan hashista....jo meni saksalaiset vakaviksi. Asia kyllä selvitettiin nopeasti, että Kiltaa tässä piiputellaan.

    Lomapalkkakorttti, lomatosite ja maksukuitti vuosilta 1966-67, työnantajana rakennustoimisto Mattinen & Nieminen, työntekijänä rakennusapumies Kalevi Ojanen. Kalevi asui v.1966 Tuomisen Veikolla Lielahdessa, missä oli myös työmaana 3-kerroksinen kerrostalo As.Oy Kukko, rakentajana rakennusyhtiö Noppa mestarina Järvinen (Nopasta tulee mieleen jotenkin Pomo eli Pekka Paavola). Tuomisen Veikko rakensi tuohon aikaan uutta asuntoa Piirukatu 11 ja vanha omakotitalo jäi hänen veljelleen Sepolle Pohtolankadulla. Vuonna 1967 Kalevi asui Tesomalla Länsitorin takana Raiskionkatu 1 E 89 kolmion yhdessä huoneessa vuokralaisena. Sisällä ei saanut polttaa, joten laitoin pääni ikkunasta ulos ja henkäilin ulos. Kerran natsa putosi palavana paperilavalle, joten minun piti mennä alas etsimään ja sammuttamaan se. Kerran jopa talon väki kesän aikana tarjosi kahvit. Työmaa oli Ristimäen kerrostaloalueen pihatyöt eli nurmikon tekoa, työnantajana Mattinen & Niemelä mestarina H. Ketola ja naisten katselua koko kesä hmmm...Kerran mestari sattui paikalle, kun muut seisoivat ja minä istuin. Hän antoi muille urakkalisää, mutta minä en saanut mitään, koska istuin. Kallis istumatauko. Kuljin viikonloput Parkkuussa ST:n kyydissä perjantaisin maalle ja takaisin maanantaiaamuna. ST kävi silloin töissä Austin Minillä rek.nro HZI-61 Siuron sahalla ja oli taaplarina. Kova jobi.

    Aarre M. Mattinen s. 31.1.1921, 90-vuotta, toinen perustaja Mattinen & Niemelä rakennuskonserniin. Hän on asunut Pyynikillä 50 vuotta, mutta juuret ovat kaakkoisrajalla Joutsenossa. Takana näkyy nuoruusvuosien aikaan vielä vapaana kuohunut Vallinkoski.









    Aarre M. Mattisen tarina, mm. Mirkku asuu Mattisen & Niemelän rakentamassa talossa ja läheisissä talopihoissa Kalevi oli töissä M & N:llä.

    Tampereen läntisen sotilaspiirin kutsunnat olivat Kurun Seuratalolla 06.09.1967, palvelusluokka A1. Totinen alokas 15.10.1968 erästä. Kalevi muistaa ensi kertaa armeijan harmaisiin lähdettäessä. kun kotonaan Parkkuussa lahdattiin juuri sinä päivänä sikaa. Olo oli varmaan kuin sillä sialla.

    Ryhmä ''rämä'' Hämeenlinnan jääkäripataljoonasta Hämeen linnan kasarmilta.

    Hämeenlinnan jääkäripataljoonan III- komppania, komppanianpäällikkönä yliluutnantti A. Leirimaa. Missähän se tuleva sotaurho luuraa? Parkkuun kalastuskunnan entisen puheenjohtajan Länsi- Teiskossa asuvan Viljo Salmisen poika Veli on myös tässä kuvassa. Kolmas rivi vasemmalta, siitä seitsemäs on Veli.

    Sotilaspoika valmiina taistelemaan isänmaan ja uskonnon puolesta.

    Rippikoulun käynyt ja rokotettu.

    Sotilasura kaikessa komeudessaan, paitsi ilman merkintää 14 vrk:n arestirangaistuksesta. Ollessaan komennuksella Oriveden asevarikolla nro 6, vuodenvaihteessa 1968-69, ravintolat saivat ensimmäistä kertaa tarjota alkoholia sotilaille vaikka näillä oli asepuku päällä. No mehän ampaistiin baanalle ja baariin. Tuli siviilien kanssa erimielisyyksiä ja meidät haettiin autolla takaisin varikolle. Minulle muistutettiin, että yöllä oli pissannut lavuaariin. Kun aamu valkeni, silmissä musteni. Koko porukka ylikersantin johdolla ryömimään lumihankeen , niin ettei päätä saanut näkyä. Tuli kunnon simputus. Kerran n. kk sen jälkeen kasarmilla, kun oltiin lähdössä pyörämarssille koko pataljoona, minut kutsuttiin rivin eteen ja sain pääpukarina rangaistukseni. Vein pyöräni varastoon ja minua seurasi vartija koko ajan kovat piipussa. Sanoin hänelle, että ole rauhassa en minä mikään suurrikollinen ole ja niin vartijapoika rauhoittui. Putkassa ei saanut tupakkaa, mutta kun haimme vuoron perään ruokaa keittiöltä sain joiltakin kavereilta tupakkaa ja poltin niitä vartiotuvan vessassa. Kävi Pataljoonan komentajakin, mutta häneltä näkyi vain hihamerkit ja sain arvuutella muutaman kerran ennen kuin sotilasarvo osui paikalle, harmitti. Oli hyvä arestiaika, koska pakkaset olivat kovat, paljon lunta ja pataljoona paljon metsäharjoituksissa. Putkassa oli peti, mikä nostettiin päiväksi ylös ja raamattu. Löysin pöydän kulman alta jopa Jallu- lehden... Menin joskus nurkkaan niin ettei ovisilmästä nähnyt mitään ja kuulin kuinka vartiomies juoksi hakemaan avainta katsoakseen missä olin. Istuin tietysti kiltisti jakkaralla hänen tullessaan takaisin. Että pienet, mutta hauskat huvit. Ainoa harmi koko rangaistuajalta oli, etten päässyt lomalle 45 vrk:n.










    Sotilaskivääri m/39 eli Ukko-Pekka oli ensimmäinen ase ja sen sarjanumero oli osattava aina, vaikka unissaan. Ammunnoissa sain II- luokan

    Sotilaskiväärin patruunoita ja laatikko. Patruunakoko 7,62 X 54R










    Suomi konepistooli valmistusvuodet 1931-53 by Tikkakoski (Tikkakosken mannekiini).

    konepistoolin patruunoita. Koko 9 X 19










    Neuvostoliittolainen kaasumäntätoiminen pikakivääri, valmistus Kovrovin asetehdas 1928-60 luku. Ammunnoissa koitettiin tätä ''Emmaksi'' (asetta kutsuttiin Emmaksi, koska panoslevy muistutti gramofonilautasta ja suomalaiset keksivät nimen Emma - kappaleesta). Käskettiin ampua kertalaukauksilla tauluun, mutta minäpä ammuin vahingossa kahtena sarjana, jotka sattumalta osuivat melkein taulun keskelle. Ammuin ihmeekseni komppanian parhaan tuloksen 78/100.

    Emman patruunoita. Koko 7,62 X 54R




    Rynkyn patruunoita. Koko 7,62 X 39




    Neljäntenä aseena suomalainen rynnäkkökivääri, valmistus Valmet - Sako 1962-. Ammuttiin kovilla maastossa, mihin oli sijoitettu ilmapalloja, kuvia, liikkuvaa kuvaa ym.




    Esitetty Kurussa 13.6.1969 ylikonstaapeli Onni Sinisalolle. Oli pirun mukava poliisi.

    Hämeen linnan kasarmit. III- komppania oli vasemmassa yläkulmassa olevassa rakennuksessa. Putkat olivat pienessä rakennuksessa, joka oli poikittain III- komppanian päässä. Nykyisin alueella ei ole sotilaskoulutusta. Oikeassa yläkulmassa olevassa tummakattoisessa rakennuksessa on nykyään sotamuseo, siinä oli aikoinaan Sotku ja ruokala.

    Lokakuussa saapunut jääkärierä kotiutettiin 12.6.1969 ja litterällä mentiin Tampereelle junalla. Ja juhlittiin kunnolla ja illalla menin Kisakentänkadulle Aarnelle yöksi. Seuraavana päivänä Kuruun kohmelossa ja siellä odotti maataloustyöt ja ST:n talotyömaa, eli paluu arkeen oli kohmeloiselle melko elämys.



















    Kurun keskusta, alhaalla keskellä oleva keltainen talo on Pappila, missä Seija ja Kalevi vihittiin 14.7.1973. Vihkimisen jälkeen kokoonnuttiin vanhaan taloon vihkijuhlaan, jotka kestivät kaksi päivää ja Kalevin anoppia tanssitettiin jalat kipeiksi. Sahtia oli ja juhlat saatiin häälahjaksi Kalevin vanhemmilta, AO: lta ja OO: lta.



















    Kalevi muutti Kurusta ja Kurun seurakunnasta vuonna 1967 Tampereen Harjun seurakuntaan. Käytiin kyllä Kurun Graniitista Kaukon kanssa kysymässä töitä Simo kuskina. Elomaa kysyikin: onko meillä ajokorttia? Eihän meillä silloin vielä ajokorttia ollut. ST:llä oli ajokortti ja hän pääsi töihin vaikka me Kaukon kanssa sitä työtä olimme hakemassa, eikä ST. Simo työskentelikin Elomaan yrityksessä vuosikymmeniä.