AMIRAALI                                     

               Kalevi Ojasen galleria III 



    http://www.kaleviojanen.fi

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII

    Paina tästä





    Ojasen ja Tienarin pojat sekä Uolevi Ylä- Nojonen perustivat Parkkuuseen urheiluseuran nimeltä Parkkuun Leijonat. Pelattiin jääkiekkoa talvet. Leijonilla oli vastustajina mm. Kurun keskialue, Länsi-Teisko, Mutala, Tapparan C-juniorit. Pidettiin yleisurheilukilpailuja kesäisin yleensä kaksi kertaa ja tulokset vietiin Kurun Sanomiin painettavaksi. Timo Mantere oli silloin päätoimittaja ja hän sanoi, kun kysyttiin hintaa: tällätään ne lehteen ihan ilmaiseksi. Kerättiin paperia riihestä tielle päin mennessä oleva lato täyteen ja rekka haki paperikuorman ja saatiin tilille rahaa, ostettiin muun muassa hienot kompassit, keihäs, kiekko ym. urheilutavaraa. Seuraa ei rekisteröity ja se sammui hiljalleen, mitä pankkitilille karttui säästöjä. 2000- luvulla parkkuulaiset herättivät Parkkuun Leijonat henkiin ja tekivät siitä rekisteröidyn yhdistyksen(ry). Koulun kentällä tehtiin aikoinaan talkoilla uudet laidat ja kulmat saatiin vanhoista AIV-rehusäiliöistä. Jäädyttäminen kävi yleensä niin, että Uolevi aloitti jäädytyksen ja Ojasten mennessä katsomaan, Uolevi lähti sisälle ja jäädyttäminen jäi Ojasten poikien harteille. Palokunta kävi joskus laskemassa vettä kentälle, mutta kun kenttä ei ollut tasainen vesi karkasi jäätyneen kannen alta ojaan ja seurauksena oli kohva ja jää pilalla. Kenttä piti jäädyttää kerros kerrokselta. Kunta hankki kaukaloon valot ja OP:sta saatiin pelipaidat. Seuraavissa muutamassa kuvassa ovat laitatalkoot menossa.

    Ja muutama urheilukuva.

    Aamulehti 26.02.2011 - 50 vuotta sitten.

    Sitten oli vielä autourheilu. Matti, Kalevi ja Kauko ostivat kaksi Trabanttia, toinen ''99'': ltä. Kalevi toi Tampereelta varaosia melkein viikoittain mm. männänrenkaita. Ajettiin jäärataa, maantiellä nopeuskoetta,  peruutuskilpailua vanhan talon pihasta Myllyniemelle ja takaisin.

    Veikko oli meillä usein kuskina maantiellä. Auto oli rekisteröimätön, mutta siinä oli kilvet. Peitettiin kilvet kesällä koivunoksilla, talvella ei tarvinnut, kun oli pimeää ja ajettiin mm. joulupukkiajot ja joskus Länsi-Teiskon työväentalolla tansseihinkin. Kalevikin meni tansseihin ilman paitaa ja ihmetteli kun rukkasia tuli kaikilta daameilta.

    Nuoremmilla oli ostettuna Skoda ja muistan kerran tapauksen. He suuttuivat Trabantin taidoista ja ajoivat Skodallansa Trabantin kylkeen, sillä seurauksella, että Skodasta lensi puskuri irti ja ''Trabaan'' ei tullut mitään vahinkoa. Olihan kylki pinkopahvia. Trabantin runko on nykyään vanhalta talolta noustessa saunan ohitse n.100m ja siellä auto on linjan alla.

     

    Pirkan hiihto 03.03.1974 Niinisalo- Lamminpään koulu 90 km.

    Retkeilijän sarja, yleinen:

    1.         Pekka Forrs             Nokia       5.29.34

    1196.   Matti Leppänen        Ylöjärvi    9.49.14

    1305.   Kalevi Ojanen          Tampere  10.40.02

    1327.   Veikko Ojanen         Kuru       11.01.31

    1328.   Matti Tienari            Kuru       11.01.33 (hiihti 10 x)

    1345.   Juhani Ylä- Paavola  Karvia     12.12.27

    (viimeinen, keskeytti 61 hiihtäjää.)













    Armeijan jälkeen Kalevi oli kotona kaksi kuukautta, kunnes hän pääsi töihin Tampellan konepajalle 18.9.1969 kuorma-auton apumieheksi meinaan Matin suosituksella, Matti oli Tampellassa seppänä. Kalevi oli ensin ajokortiton ja toimi ensin kuorma-auton apumiehenä. Ajettuaan ajokortin hän pääsi ajamaan ensin Vanaja- ja sitten Sisu- merkkistä kuorma- autoa. Välillä Kalevi ajoi trukkia, liikkuvaa nosturia ja pikkubusseja, volkkareita. Kalevi oli Tampellassa aina 9.4.1980 asti, jolloin hän siirtyi Tampereen kaupungin Liikennelaitokselle (TKL)

    Tampellan aluetta, oikealla näkyvältä kaiteen kohdalta Kalevi meni alas pukuhuoneeseen, missä vietti usein siestatunnin. Takana alaverstas, mikä on nykyään museona.













    Kuljettajan kyselylomake 09/69 L sivut 1-30* 10.

    Kuljettajan kyselylomake 11/69 A sivut 1-19' 10.

    Kuljettajan kyselylomake 07/69 Y sivut 1-10* 12

    Kalevi ajoi kuorma-auton ajokortin suoraan autokoulu Cityssä 6.10-3.12.1970. Teoria ja inssiajo 3.12.1970 kerralla läpi. Kuorma-auton ajokortti maksoi 785mk eli nykyrahassa 1036,68€. Palkka oli Tampellaan mennessä 3,11mk/h eli nykyrahassa 4,11€. Oppitunti- ja ajokertamuistio autokoulussa, liekö merkinnät tehty hermostuksissaan.

    KUVIA JA MUISTOJA TAMPELLASTA 1 :

    Tampellan alue ennen ohitustietä vuodelta 1973. Kuorma-autojen huolto- ja korjaushalli näkyy kuvassa valkoisena pitkän piipun (98m) vasemmalla puolella. Siellä oli pitkään kuljettajien sosiaalitilat ja autot, kunnes sosiaalitilat ja autot siirrettiin konepajan yhteyteen. Rannassa oleva valkoinen rakennus oli valimon valumuottivarasto. Siitä oikealla puolella oleva tiilirakennus oli konepajan laboratorio.

    Edelleen radan yli oikealle katsoessa oleva pitkä tiilirakennus on Tampellan valimo. Ensimmäinen valimorakennus rakennettiin 1941 ja sen jälkeen rakennettiin 1941 rakennetun valimon pohjoispuolelle lisää valimohalleja. Kaikki purettiin 1990- luvulla ja tilalle rakennettiin asuinkerrostaloja.

    Edellisen kuvan ison valkoisen rakennuksen oikealla puolella oleva rakennus. Rannan taivasalla olevien paperikoneiden ym. osien varastomiehen koppi oli rakennuksen päässä.

    Edellisen rakennuksen vieressä kuvauspaikan kohdalla oli valimon mallivarasto, nykyään tennishalli.

    Samasta paikasta kulkien Pori-Tampere radan alitse oli vastassa valimorakennukset. Nyt ne on purettu ja rakennettu kerrostaloja tilalle.

    Herrainmäen upea rakennus. Valimo oli tämän kuvan oikealla puolella, mistä nousi tie mäelle. Siellä kolmella asuintalolla oli oma talonmieskin.

    Edellisestä kuvasta hieman oikealle valimon suuntaan katsottuna. Juna talvella ja se jopa LIIKKUU.

    Komea vanha johtajan talo uusien rakennusten puristuksessa.

    Keskusvarasto, mihin kuljettajat kokoontuivat aamuisin ja päivällä työnjakoon. Autot säilytettiin eri halleissa esim. vieressä olevassa vaaleassa rakennuksessa. Kulku oleskelutiloihin oli rakennuksen pykälässä olevasta pienestä ovesta. Hallien pomot eivät pitäneet autojen säilytyspaikoista ja niin autot siirrettiin näiden rakennusten taakse korkean kallionseinämän juurelle lämpöpistokkeisiin. Selvä heikennys aamulähtöihin, mutta minkäs teit. Sosiaalitilat sijaitsivat nekin eri rakennuksessa kuin työnjako. Hajallaan olivat kuljetusporukan paikat eli kolmessa paikassa.

    Kalevi ajoi juuri samanlaista ja väristä Kontio Sisua kuin kuvassa. Autonosturi oli erääseen lavaan kiinnitettynä samalla lailla kuin kuvassa. Olisikohan mahdollisesti kyseessä sama auto!! Mene ja tiedä. Samoin hän ajoi Vanaja 690- autoa eli samanlaista kuin lavalle nostettu romuauto, mutta vihreää, se kun oli Tampellan väri. Seuraavassa kuvassa siirrytäänkin sitten tulipunaiseen...

    3,5 vuotta Kalevi pystyi välttämään liittymistä ammattiliittoon, mutta sitten jäsenakitaattorit iskivät Haikan Paavon esiintulolla. Liityin 19.2.1973 metalliliittoon kommunistivetoiseen os.7:n, vaikka tarjolla olisi ollut maltillisempikin osasto Tampellassa, Siihen liittymistä kukaan ei minulle esittänytkään,

    Kala- Pirkat ry:n liityin kanssa 1970 luvun puolivälissä. Asiakasnumeroni on 490. Jäseniä nykyään vuonna 2011 n.600. Silloin vein talkoilla Tampellan antamalla Vanaja 690 10-pyöräisellä kuorma-autolla tavaraa Kala- Pirkkojen omistamaan Pirkanpuistoon (lomakohde) osoitteessa. Puistolantie 2 93900 Määttälänvaara. Sijaitsee Kuusamon ja Rukan välillä. Minulle luvattiin kuljetuksin vapaa viikonloppu Pirkanpuistossa talkooajon myötä, mutta en ole tähän päivämäärään mennessä (4.2.2011) tarjousta käyttänyt. Kala- Pirkoilla on toinenkin vapaa-ajan paikka Pirkantupa, osoite Lähteenkorvantie Murole. Sitä isännöi parkkuulainen Heikki Lamminpää.

     

    Kuljettajan kyselylomake 04/77 L sivut 1-30*10

    Kuljettajan kyselylomake 04/77 D sivut 1-10*10

    Kuljettajan kyselylomake 04/77 B sivut 1-10*10

    Kalevi ajoi linja-auton ajokortin Hämeen autokoulussa, koska heillä oli oma linja-auto. Teoria ja ajokoe onnistui kerralla ja sain ABCDE- kortin 11.12.1978

    Kalevi yritti TKL:lle ensin keväällä 1979 pääsi ajokokeeseen, lääkäriin, verikokeeseen ja röntgenkuvaan selästä ja joutui hakemaan poliisilaitokselta ajokorttihistorian merkinnät (tarkistettiin sakot, rattijuopumukset ym.). Valinta ei osunut kohdalle, hakijoita n.70. Uusi haku syksyllä, ei taaskaan tärpännyt. Ei työkokemusta linja-auton ratissa. Hain taas 1980 keväällä, otettiin 17 kuljettajaa, hakijamäärä pysyi melkein vakiona. Nyt pyysin Marjamäen Arvoa (ollut TKL:llä kuljettajana) ja Elon Jussia Tampellasta (ollut samalla luokalla TKL:n työhönottajan  kanssa teknillisessä koulussa) soittamaan TKL:lle ja suosittelemaan minua. Jo tärppäsi.

    Muistan kerran, kun tuli tuntemani Tampellan työntekijä kyytiin Nekalasta. Hän oli huonokuuloinen ja puhui lujaa. Joki-Tulppo oli nimi, kun hän sanoi minulle lujalla äänellään:

    Puhuvat siellä Tampellassa että kuinkahan se Ojanen pärjää siellä liikennelaitoksella, kun se on niin viinaan menevä mies.

    Minä käänsin taustapeiliä ja yritin piiloutua katseilta, hävetti piru soikoon niin paljon.



    Parkkuussa alkoi näihin aikoihin veikkausporukka Vesan Raimon kanssa, johon kuuluivat Ojasen veljekset ja Tienarin Matti. Heti ensimmäisellä kierroksella tuli mukavahko voitto. mutta sen jälkeen alkoi olla hiljaisempaa. Me jo ajateltiin, että minkälaisen veikkausgurun kanssa me saadaan pelata. Sarakemaksu oli 30 penniä. Vesan Raimo oli aikoinaan SM- jalkapalloilija KTP:ssä (Kotka). Ramin muutettua Tampereelle Urpo Lahtisen leipiin Lehtimiehet Oy:lle toimittajaksi veikkausremmiin tuli vanhojen lisäksi Simo Tienari (ST).

    Veikkauporukka on jatkanut Vesan ajoista tähän päivään n. 40 vuotta, ilman suurempia voittoja. ST toimii rahastonhoitajana ja veikataan jokainen haluamaansa peliä, 6:n viikon välein 10e. Veikkauskupongit ovat vuodelta 1972 ja 1981. 60- luvulla oli 12 veikkauskohdetta ja 70-luvulla 13.

    Tehostettu systeemiveikkaus- kirja perustuu ykkösten määrään. Kirjassa vuodelta 1969 pyritään systeemeihin ja voittoihin riveissä, joissa on 3-7 ykköstä. Vaikeaselkoinen.

    Tehtiin kerran porukalla lisättynä Kalliomäen pojat systeemi 12-0-2187, rivi maksoi 20 penniä. Siis yhteensä 437,40 mk. Systeemi takasi 10 oikein, silloin oli 12 kohdetta vakiossa. Odotettiin muka vaikea kierros ja alettiin täyttää kuponkeja. Niitä tuli 729 kpl 3  sarakkeen systeemiä (729x3), koska aina yhteen kohteeseen eli aina samaan kohtaan laitetaan 1X2. Oli siinä täyttämistä. Jännityksellä odotettiin lauantaita ja alettiin tarkistaa, mihin meni monta tuntia. Tuloksena huonoin mahdollinen vaihtoehto 1x10 oikein, saatiin 50-60 mk. Siihen jäi yritys, suureen pettymykseen.

    Jos ja kun haluat tehdä tänä päivänä saman systeemin (kohteita 13), mikä takaa 11 oikein, sinun tulee täyttää 729 kuponkia 9 sarakkeen systeemiä, koska aina kahteen kohteeseen eli aina samoihin kohtiin laitetaan 1X2.        Eli 729 x 9 = 6561riviä x 25 senttiä =1640,25€. Lycka till.

     

    Kalevin kummisetä Ojasen Martti eli MJ tuli kylään Rantatielle ja otettiin ilta ja Taunokin oli mukana. MJ:llä oli kovat aineet mukana ja mukavaa oli. SMP:n jäsenhakemuksiakin oli mukana "sattumalta" ja me liityttiin Taunon kanssa puolueen Kurun osastoon 16.01.1976

    KUVIA JA MUISTOJA TAMPELLASTA 2 :







    Vasemmalla, missä autot ovat, oli Tampellan pellavan myyntikonttori ja -varasto. Yksi umpikomuinen kuorma-auto oli siellä vakituiseen ajossa, joskus tuurasin. Sain sieltä joskus pellavatuotteita.

    Alhaalta haettiin kuorma-autolla rohtimista jäänyttä pahasti pölyävää rohdinjätettä.Olin Savijoen Paavolla repsikkana 70-luvun alun ja me jouduimme usein ajamaan tätä jätettä kaatopaikalle ja siellä kangaspussit n.200 litraa, piti vielä tyhjentää. Arvaa mieliala, kun alas peruutettiin.

    Pellavatehtaan rakennuksia molemmin puolin. Kuva tehtaan puolelta kellon alle portille päin.

    Kellon alle portilta päin. Vasemmassa rakennuksessa oli ennen pellavan kuivaamo, mistä ne vietiin Lapinniemen puuvillatehtaalle värjättäväksi. Nykyisin rakennus on oikeustalona.

    Savijoen Paavo ja Kalevi veivät kellon alta värillisiä pellavarullia Lapinniemen puuvillatehtaalle jalostettavaksi. Ne olivat n. 2 metriä pitkiä ja 30-40 paksuja ja ne laskettiin erillistä kulkuväylää pitkin oikeanpuoleisen rakennuksen yläkerrasta suoraan kuorma-auton lavalle kellon alla. Neliskulmainen putki on edelleen olemassa. Paavolla oli silloin ajettavana ''hoppa'' eli pitkänokka Ford.

     

    Tästä portista Kalevi kulki töihin yli 10 vuotta, porttivahtina Tampellan oma mies Kalle vuosikymmeniä. Muistan kerrotun erään tapauksen Kallen ollessa portilla; työntekijä, ehkä valimosta, oli menossa portista ulos. Yht'äkkiä hänen kassinsa sangat katkesivat ja kassi putosi portin kohdalla. Kalle tuli katsomaan mitä tapahtui ja huomasi kassissa olleen alasimen, joka painoltaan oli reilusti toistakymmentä kiloa. Työntekijä ei hätkähtänyt vaan sanoi: Kaikkea ne pojat keksivätkin.

      Oikeassa reunassa näkyy silloinen toimihenkilöille tehty rakennus, vartiokopin takana häkilöitiin (viimeinen pellavan käsittely eli häkilöinti erotteli kuidut, mitä tiheämpi häkilä sitä hienompi pellava) alakerrassa pellava ja yläkerrassa oli konepajakoulu, minkä koulun Kauko Ojanen aloitti vuonna 1968 ja oli töissä turbiininasentajana vuosikymmeniä, jääden sieltä myös eläkkeelle. Firma vain vaihtoi nimeä ja omistajaa melko usein loppuvaiheessa, mutta Kauko pysyi aina muuttaen vain työpaikan kanta Tampellasta Messukylän Tampellan alueelle.. Vasemmassa reunassa oli huoltokonttori, mikä toimi pankin tavoin, sinne sai säästää ja sieltä sai , jos sai, lainaa. Huoltokonttorin päällikkönä toimi pitkään sosiaalineuvos Artturi Tienari. Reilu mies.

    Häkilöityä pellavaa.

    Oikealla alaverstas, nykyisin museo Vapriikki. Punaisesta ovesta kulkien pääsee seuraavan kuvan pihamaalle alaverstaan eteen.

    Paja sijaitsi edellisen isoikkunaisen rakennuksen toisessa päässä eri rakennuksessa. Siellä oli Ahosen Matti tutummin Meinaan Matti seppänä eläkkeelle jäämiseen saakka. Kuvassa iso pajavasara.

    Vasemmalla oleva pieni tiilirakennus oli aikoinaan konepajan vahtikoppi. Sen takana oli sähköosasto. Oikeanpuoleisessa rakennuksessa oli ruokala alakerrassa, ruokala muutti 1970-luvun alussa toiselle puolelle tehdasta. Yläkerrassa oli toimistoja esim. työhönotto. Taaimpana oli alaverstas, joka on nykyisin museo  Vapriikki.

    Entinen koneineen ja nykyinen alaverstaan korkeampi puoli peilikuvana. Nosturi on jäänyt ja näkyy molemmissa kuvissa, vaikka kuvat on otettu eri päistä. Nykyään museo ja ravintola Valssi

    Matala alaverstaan puoli, missä on ravintola Valssi.

    Ensimmäinen Tampellan rakentama höyryveturi nro 315 valmistui 25.07.1900. Tampereen valtauksen yhteydessä 1918 veturi sai sai tykkitulessa osuman ja vaurioitui pahoin.

    Veturi korjattiin kuitenkin takaisin käyttökuntoon. Veturi ''Pikkurusko'' oli valtion rautateiden palveluksessa vuoteen 1937. Sen jälkeen se toimi G.A. Serlachius Oy:n Mäntän tehtailla tavaran kuljetuksessa vuoteen 1963.

     Veturi lahjoitettiin Tampereen teknilliselle museolle vuonna 1965 ja sijoitettiin syntysijoilleen Tampellan konepajan eteen.

     

    Vasemmalla konepajan päätyä, ehkä B,C- hallit. Kulman takana  veturi nro 315, oikealla näkyy konepajan vahtikoppi. Siitä kuvaajaan päin on ollut suuri toimistorakennus, seinä puiden kohdalla, joka on purettu. Kauimpana kadulla mennään kellon alta.

    Tampellan kello, jonka ali satoja työntekijöitä kulki aamuisin töihin ja illalla kotiin. Kellon yläpuolella oli ''vellikello'', mikä aikoinaan ilmoitti Tampereen Pellavan työntekijöille työn tauot ja päättymiset. Silloin konepajaa ei vielä ollutkaan.

    Vasemmalla konepajan rakennus, kulku toisesta päästä A, B, C, D, E ja F- halleihin autolla. Kauko Ojanen työskenteli, jos ei ollut komennuksilla, osassa näistä halleista. Samoin Kalevin kansakoulukaveri Salmen Seppo toimi höylärinä aina Tampellan jakamiseen saakka.

    Kulku kuljetusosaston pukuhuoneisiin oli tämän A-hallin keskellä (kaide näkyy) olevasta ovesta. Pukuhuoneiden matalat ikkunat näkyvät. Keskusvarasto sijaitsi silloin 1970-luvulla takana näkyvän kerrostalon paikalla, mikä purettiin.

    Sairauskassalle mentiin vasemmalla näkyvästä ovesta ja kaksi ikkunaparia oven oikealla puolella kuului sairauskassalle. Sairauskassan yläpuolella oli toimistoja, missä mm. kirjoitettiin Kaleville työtodistus. Kalevi ei hyväksynyt sitä, koska siinä oli arvostelu ja arvostelua ei saanut laittaa, jos ei ollut asianosaisen lupaa. Kirjoittivat uuden.

    Oikealla oleva rakennus oli aikoinaan pellavan puolta, mutta näkyvä halli siirrettiin Tamrockille tilanpuutteen takia.

    Jätin tähän kerran kuorma-auton nokka eteenpäin ilman lavaa oikeanpuoleisen hallin viereen vaihtaakseni haalarini siviilivaatteisiin. Kun tulin takaisin autoa ei näkynyt missään. Katsoin nykyistä Vapriikkia päin ja näin auton keskiperän osuneen nyt jo puretun toimistorakennuksen nurkkaan. Onneksi kukaan ei ollut jäänyt alle, eikä autoa tullut portilta päin konepajalle. Pääsin pelkällä säikähdyksellä, käsijarru oli pettänyt tai ollut liian löysällä.

    Pellavan tori. Tuonne alas peruutettiin, kun haettiin rohdinjätettä. Pellavan karstaamo. Sisällä työskentelevillä naisilla eivät työolosuhteet olleet häävit, melua ja pölyä riitti.

    Finlayson vasemmalla ja Tampella oikealla, pato edessä ja kuva Satakunnansillalta.

    Kaplan- turbiini vesivoimalaitoksiin, joita Kauko asensi ympäri Suomea ja Norjassakin ammattitaidolla, millä oli kysyntää.

    Erilainen siivekäs Tampellan turbiinihallissa.

    Tämän valimon oikealle puolelle taakse tehtiin valimolle lisähalleja.

    Kalevi ajoi Messukylän Tampellasta paloiksi pillillä poltettuja rautapaloja kerran viikossa, kuorma n.8 tonnia. Eräs Venäjän sotavangeista, joka piileksi Hämeenkyrön takametsien suojissa ja muiden avustuksella niin kauan, että sai jäädä Suomeen ja sai Suomen kansalaisuuden, poltti näitä rautoja urakkapalkalla.

    Nosturissa, mikä näkyy valimon edessä oli tosi kova magneetti ja sen avulla ylijäämärauta vietiin sulatettavaksi uudestaan.

    Kuona-ainetta poistetaan sulan raudan päältä, kuuma paikka. Kalevi oli valimossa ajossa muutaman kuukauden, jonne haettiin Ylöjärven Julkujärven montulta seulottua hiekkaa valimoon usein.

    Veikko oli Kalevin mukana joskus valimoajossa ajan kulukseen. Muistan, kun Veikko näki valimon miesten nokiset naamat ja valkean hammasrivin , häntä alkoi naurattaa. Kyllä tuli valimosta äkkilähtö, siihen malliin miehet katsoivat, että laittavat meidät sulatusuuniin.

    Luolarakennuksen edestä on poistettu entinen telahalli ja sen jälkeinen raudan karkaisu eli kuumentaminen 1000 asteiseksi, minkä jälkeen se meni maalaamoon. Luolarakennuksen katto oli ruohotettu, ettei rakennusta näkyisi ylhäältä sodan pommitusuhan takia. Luolassa sijaitsi aseosasto, missä tehtiin aseiden osia, esim. kranaatinheittimiin. Ylhäällä olevaa mäkeä sanottiin Herrain mäeksi, missä oli oma talonmieskin. Näkyvä rakennus oli yksi herrojen taloista. Toimitusjohtajakin asui siellä perheineen. Nykyisin rakennukset ovat toimistokäytössä ja suojeltuja.

    Tässä suojeltu luolarakennus, mikä on suurimmalta osiltaan nykyisin rakennusyhtiö YIT:n käytössä, edellisessä kuvassa sama rakennus.

    Kaari, joka on oven päällä, oli pääsisäänkäynti. Jouduin kerran kuukaudeksi trukkikuskiksi luolaan Tamrockin töihin. Ei kiinnostanut pätkääkään se pätkätyö ja niin olin tahallisesti hidas. Toisen trukkikuskin kanssa pelleiltiin kaikilla tempuilla. Hän yritti ajaa lujaa ovista juuri, kun ne olivat auenneet, mutta ei huomannut, että trukin piikit olivat alhaalla ja ne ottivat kiinni kynnykseen ja trukki pysähtyi kuin seinään. Kaveri löi hampaansa trukin ohjauspyörään ja kaksi hammasta meni poikki ja huuli halkesi. Leikkiminen opetti. Kyseinen henkilö luki notaariksi ja pääsi kyseiseen ammattiin johonkin rantakaupunkiin, mutta en muista mihin niistä.

    Meillä oli pomona Kalkamo- niminen vanha kapiainen, joka yritti meihin ryhtiä onnistumatta. Kerran hän otti meidät kyytiin autoonsa työpäivän jälkeen ja vei Keskussairaalan lähellä olevaan Keilahalliin ja tarjosi drinkkejä niin paljon kuin halusimme. Halusi lähentää välejämme ja onnistuihan se. Oliko kyseessä lahjonta, sitä ei komissaarit ole tutkineet.

    Tämä herrainmäen asuinrakennus näkyy myös Kimmo Ahosen ottamassa kuvassa. Tämän luolarakennuksen päädystä lähtee portaat herrainmäkeen ja portaiden puolivälissä oli toimistoja mm. palkanlaskenta. Siellä kävin monta kertaa selvittämässä tilissä olevia epäselvyyksiä.

    Metsolla on myös konttoreita Luolassa. Vanhaa ja uutta rinnakkain. Kuva otettu sunnuntaina Aamulehden järjestämän  Siilinkari- kävelyn ja makkaranpaiston jälkeen. Micra näkyy pienenä pisteenä Luolan seinustalla ja Mirkku odottaa siellä valokuvaaja Linssiä varmasti pitkästyen.

    Tampellan piipun tyvi ja sen oikealla puolella oli Tampellan lämpökeskus (nykyään kerrostalo), josta lähti eristeineen noin puolen metrin paksuinen höyryputki Naistenlahden yli Tampellan Lapinniemen puuvillatehdasta lämmittämään.

    Tampella piippu kuvassa näkyvän Pori- Tampere rautatien alikulun kautta Kalevi on ajanut satoja, jopa tuhansia kertoja. Autojen yöhalli ja korjaamo sijaitsivat pitkän aikaa tämän alikulun takana. Sekä alikulun kautta pääsi ns. alaportista kaupungille.

    Entisen Tampellan tehtaan poltetuista savitiilistä vuonna 1947 rakennettu piippu on Tampereen korkein, nykyään 98m.

     

     

    i

    Tampellan tykki 152/50 T oli 152 millimetrin 50 kaliiperin merikanuuna, joka oli 152/45 C- tykin nykyaikaistettu versio varustettu Tampellan valmistamalla 50 pituuskaliiperin putkella. Tykki oli Suomen rannikkotykistön pääase 1950- luvun lopulta 1980- luvulle, jolloin 130 TK syrjäytti sen.

    152/50 T:n putken pituus oli 7 634 mm. Kantama oli n. 25 km. Käytännön tulinopeus oli 4-6 laukausta /min. Täysmiehistö oli 1 aliupseeri ja 12 miestä. Ampuminen perustui kartussilatauksiin (kartussihylsy ja ruutipanos muodostavat yhdessä kartussin. Kartussilaukauksia ampuvissa tykeissä kartussi ja ammus ladataan erikseen).

    152/45 C- tykkien putkien vaihtaminen nykyaikaisempiin oli esillä jatkosodan aikana. Suunnitelma viivästyi, koska sodan jälkeen aseiden tuottaminen oli Suomessa kiellettyä. Ensimmäiset uudet putket Suomi tilasi Tampellalta 1952 ja ensimmäiset asennettiin 1956. Tykistä tuli Suomen rannikkotykistön pääase. Tykeille lisättiin myös suojakilpi (kuvassa) 1960- luvun lopulla. Tykin syrjäytti 1980- luvulla käyttöön otettu 130TK. Muutama 152/50T oli palveluksessa vuoteen 2002 asti. 152 mm:n tykin kranaatti painaa n. 45 kg.

    Kalevi joutui (pääsi) joskus aseosaston ajoon kuorma-autolla. Tampellan valimossa ei pystytty valamaan teräsputkia tykkiä varten, vaan Lokomo teki eli valoi tykinputken aihiot teräsvalimossaan, josta ne haettiin Tampellaan sorvattavaksi. Tykin tultua valmiiksi niin se kuljetettiin Niinisaloon koeammuttavaksi, missä oli tosi pitkä aukea ampumista varten. Katselimme ammuntaa bunkkerista. Usein Niinisaloon mennessä haettiin ammuksia Vuoreksen varikolta, jossa oli tarkka kontrolli portilla. Myöhemmin kävin varikolla myös onnikalla hakemassa ja viemässä työntekijöitä alueelle. Kyllä onníkkakin tarkastettiin usein.

    Tykkiä kuljetettaessa se täytyi peittää todella hyvin ettei se herättäisi huomiota. Kerran vein valmista tykkiä kaiken taiteen sääntöjen mukaan tietenkin, Helsinkiin, Suomenlinnan eräälle saarelle. Auto lastattiin lautalle ja niin mentiin. Saarella oli avonainen bunkkeri mihin sitä aseteltiin monta tuntia. Näitä samoja 152/50T oli joka  puolella Suomen rannikkoa.










    Tampella valmisti  1980- luvulla tykkiä 130TK. 130 mm:n tykin sirpalekranaatti painaa n.34 kg.

    130TK tai 130 53 TK (130 millimetrin 53 kaliiperin tornikanuuna) on suomalaisen Tampellan valmistama raskas tornikanuuna, jonka kaliiperi on 130 mm. 130TK on Suomen rannikkotykistön nykyinen pääase. Tykin suurin kantama täyspanossirpalekranaateilla on 25 km ja merimaalikranaateilla 32 km ; tärkein etu merimaalikranaatin perävirtausyksiköstä on kuitenkin ammuksen lyhentynyt lentoaika ja parempi pyyhkäisyala. Kranaatin lähtönopeus täyspanoksella on 860m/sek. Hetkellinen tulinopeus on 3 laukausta 20 sekunnissa ja pidempiaikaisessa tulituksessa kuusi laukausta/min. Tykin kokonaispaino kilpineen on 16 000 kg ja putken pituus on 6 818 mm. Tykin miehistö on 3 aliupseeria ja 7 tykkimiestä. Tykissä automaattinen suuntaus, jatkuva maalin seuranta, kranaatin automaattinen lataus, tykin torni kerrosterästä, tähtäysperiskooppi, laseretäisyysmittari, lämpökamera ja tykkilaskin.

    130TK:n kehitystyö alkoi 1970- luvulla ja kesti 10v. 1971 parlamentaarinen puolustuskomitea suositteli rannikkotykistön silloisen pääaseen, 152/50 T -tykin, korvaamista vuosikymmenen loppuun mennessä. Kehityssopimus tehtiin Tampellan kanssa 1975. Tykin kaliiperiksi oli päätetty 130 mm, koska Suomen kenttätykistön sekä liikkuvan rannikkotykistön käytössä oli saman kaliiperin vedettäviä kanuunoita, esim. mallia 130 K54. Tykin prototyyppi asennettiin Isosaareen 1980, jossa tehtiin koe - ja kokeiluammuntoja vuoteen 1983 asti.

    Suomi teki sarjahankintasopimuksen Tampellan kanssa vuonna 1982. Ensimmäinen patteri asennettiin 1984 ja viimeinen 1990. Suomen linnakkeilla tornikanuunan tarvitsemat tilat, kuten tykkimiehistöjen työskentelytilat ja ampumatarvikevarastot, on louhittu kallion sisään. 130TK tulee luultavasti olemaan Suomen viimeinen kiinteä rannikkotykki.

    Tykille ei alun perin ollut merimaalikranaatteja, vaan niiden sijaan on käytetty esim. sirpalekranaatteja. 1980- luvulla ensimmäisten merimaalikranaattien kehitys epäonnistui siitä vastanneen yrityksen mentyä konkurssiin (Tampella). Uusi kehitystyö aloitettiin 1990- luvun alussa.