AMIRAALI                                     

               Kalevi Ojasen galleria IV 



    http://www.kaleviojanen.fi

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

    Paina tästä

    http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII

    Paina tästä




















    AMIRAALI






    Kalevi Ojasen galleria IV




    Kalevi aloitti Tampereen kaupungin liikennelaitoksen:n (TKL) palveluksessa 10.04.1980. Ensin oli kahden viikon kurssi peruspalkalla, mihin sisältyi teoriaa, ajo-opetusta mm. linjoihin tutustumista, kahden päivän ensiapukurssi, palon sammutusta palolaitoksen opastuksella, rahastusjärjestelmien opiskelua ja pääluottamusmiehen oppitunnit, jonka pääasiallinen viesti oli:

    Liittoon ei ole pakko liittyä, mutta henkilökunta ei työskentele sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole liiton jäsen. Melko selvästi sanottu.

    Kurssi nimi oli ryhmä-80 kevät, 15 uutta onnikkakuskia, joista vuonna 2011 on enää 4 onnikkakuskina, 6 eläkkeellä, 2 muissa töissä, yksi irtisanottu ja kaksi kuollut.

    Kyykyssä apulaisliikennepäällikkö Asko Järvinen ja liikenne-esimies Pekka Periviita. Molemmat olivat onnikassa seuraamassa, kun ajettiin puolen tunnin koeajo. Siitäkin tuli viestiä, etten katsellut tarpeeksi peiliin, mutta ajo hyväksyttiin. Veikko & kumppanit näkivät minun ajavan koeajoa, kun olin kääntymässä Sampolan risteyksessä vasemmalle eli Itsenäisyydenkadulta Kalevapuistotielle. Olin kuulemma kauhusta ja jännityksestä jäykkänä.

    Asko on eläkkeellä ja Pekka kuoli jo työikäisenä.

    Ja sitten heti liityttiin tottakai KTV:hen ja pääsin vapaajäseneksi 19.02.2003 ja saan edelleen liiton edut ja lehden. Matkavakuutuksesta on ollut hyötyäkin, varsinkin Thaimaan matkoilla monta kertaa.

    Kaksipäiväinen ensiapukurssi käytiin Liisankallion pommisuojassa Kalevan kirkon lähellä. Siellä oli jäljitelty onnettomuus ja meidän piti toimia opetuksen mukaan.

    Onnikkakuskiuran alkuaikoina tulin onnikalla keskustaan Itsenäisyydenkatua pitkin oikeanpuoleista kaistaa, joka lipui hiljalleen Tammelaan kääntyvistä ajoneuvoista johtuen. Vasempaa, vapaana olevaa kaistaa, ajoi juuri kortin saanut henkilö katsomatta ja hiljentämättä suojatien kohdalla. Samalla onnikan edestä juoksi nuori mies suojatietä pitkin suoraan henkilöauton eteen. Henkilö paiskautui n. 20 metrin ilmalennon jälkeen asfalttiin ja peili oli repäissyt kaulaan pahan viillon. Melkein kaikki pyysivät minua ensiapua antamaan, olinhan heidän mielestään täysin koulutettu tähän tehtävään. Soitin heti ambulanssin ja menin sen jälkeen ensiapulaukun kanssa loukkaantuneen luo. Tuossa paikassa opit eivät tulleet mieleen vaan maalaisjärki, joka sanoi heti, että vuoto on tukittava kaulalta. Otin laukusta mitä käteen sattui jäämään ja painoin verisin käsin vuotokohtaa tyrehdyttääkseni sen. Onneksi ambulanssi tuli pian paikalle ja otti tilanteen hallintaan,

    Yliajanut mies karkasi shokissa paikalta, mutta ilmottautui seuraavana päivänä poliisille. Yliajetulta murtui ainakin lonkka, mutta henkkin hän jäi, kerrottiin minulle poliisikuulustelussa. Oli siinä käytännön kokemus, ensiapukoulutus ei auta tässä tilanteessa kun itsekin on paniikissa. Ajan myötä tälläisen tilanteen sattuessa osasi itsekin toimia rauhallisemmin.

    Kurssipäivä 07.08.1986

    Parkkuun kesäjuhlan kesäparkuslaisen puheeni 10.07.2001 Parkkuun Seuratalolla.